Se o ny semne juttu et aika tarkka 50 minuutti lähtöhö :D jäätävä teräshermo tiia pitää nytki hermonsa ja kärsii ainoastaan nälästä :| jumaliste...voiskoha tämä jännittymättömyys?? johtu kenties siit et mä tiedä et iha varma unohda jotta kotti :D Kovin on hiljaista ja hieman pimeääkin täällä, mutta aika tarkkaan 5h päästä lähtee kone kohti Italiaa ja Fiumicinon lentokenttää misä sit saaki varma vähä katel ympärilles et selviä hengis ja pääse ehji nahoi sin leiril. Vähä semne kutina persees et tule pikkupikku tauko tähä kirjottamisse ko mennä sin leiril ja siäl o nii pal kauhi kiire tehd monenäköst, mutta kestän sen! Tässä ohi mennen huomasin myös olleeni alitajuisesti fiksu ja ilmeisesti lähden Suomesta Suomen väreissä :DD Mutta tämän maailmoja mullistavan tiedon jälkeen taidan mennä nauttimaan viimeisiä henkäyksiä Suomen luonnosta seuraavaan 3 viikkoon :S

Arrivederci ystäväiseni ja nährähään 3 viikon pääst! :)

Tulin nyt jumaliste siihen tulokseen, että en osaa kirjoittaa mitään hiivatin kirjakieltä niin tästä eespäin blogi rupeaa ilmestymä laitla murttel.

Eli:

Se o yäl sit meno! Herätys siin kahde aikka ja pual neljält volvo nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttä! Kumma juttu ko ei vieläkä jännit, mut ehkäpä sit siin kahde aikka ko heräile...Mukavaste viimeyän näi viäl unt misö jumalatone matkustajalentokone tippu maaha :) hehheh..kivajuttu....

No ny on sit laukku ja kaik tavara suurinpiirtte pakattu ja Suomest lähdetä suurinpiirtte ylipainoise laukun kans. muhahahaha..Mummi kivaste kertoe ko joku tutuntutuntutuntuttu ol ollu italias ja silt ol sit liukuportais koitettu varasta kaik raha. Jotenka mummin neuvo kuului näin:  "Pidä rahasi vaatteiden alla." Hyvä neuvo! Ellei ne rosvo sit ruppeis uima liiveihi rahoje toivos :|

Mutta hehe hilpasenpa tästä siivoma ko kiva tul takasi sit 3 viiko pääst johonkki ryssähelvettihi. Hehe, see you later alligator!

Eli siihen on tasan kaksi päivää kun meikäläinen karistaa suomen siitepölyt harteiltaan ja suuntaa kohti Adrianmeren kuumia vaaleita hiekkarantoja! Todennäköisesti olen jäätävä teräshermo, koska en jännitä vieläkään vaikka aika moni varmaan jännittäisi ensimmäistä ulkomaanmatkaansa yksin, ja luulisi nyt sen ainakin jännittävän että meikäläinen saattaa joutua odottamaan Fiumicinon lentokentällä tunnin tai kaksi yksinään! Nääh. Mitä sitä jännittämään, joko sieltä pääsee pois tai ei pääse.

Nyt on sitten fleda ja silmät ojennuksessa ja varustautuneina Italian polttavia helteitä varten. Vielä kun sais toin matkalaukun yhtä varustautuneeksi kun hiukset ja silmät. Jotenkin saattaa aistia, että olen lähdössä matkalle ensimmäistä kertaa koska minulla on persiissä sellainen kutina että laukusta löytyy ylikiloja jo ennen kuin matka alkaa...Onneksi Linda on luvannut tulla maanantaina tarkistamaan laukkuni ettei siellä ole paljolti ylimääräistä. Noooo todennäköisesti koko pakkaaminen täytyy aloittaa maanantaina alusta, mutta Lindahan ne sitten pakkaa :DD Lindalla on muuten btw 6 päivää lähtöön!!!

Kovasti olen koittanut miettiä jotain suomalaista vietävää sinnekin, toisaalta luulisi että meikäläisen Marimekko-hulluus riittäisi esimauksi, mutta viempä sitten muutaman lehden ja pari valokuvaa joita on otettu kaiken maailman kekkereistä joissa ihmiset ovat aina vesiselvänä niin edustavan näköisiä :DD

Mutta katshellaan sitten vielä huomenna kun meikäläisellä virallisesti on yksi päivä lähtöön! En malta odottaa sitä heräämistä maanantaina kahden aikaa yöllä <3 varmasti saan itseni helposti ja pirteästi hereille :)

Se on aika tarkkaan sellanen 4 päivää tai itseasias 3ja½ päivää kun tämä tyttö suuntaa kohti Helsinkin-Vantaan lentokenttää ja sieltä Roomaan! Lento kestää 3½h ja lentolipun mukaan aamupala saadaan koneessa, sounds good to me! Sitten asiaa perheestä ja leiristä mihin myö oon lährössä. Eli:

Perheessä on äiti,isä ja minun ikäinen flikka Lorenza. Perheen äiti on lakimies ja isä on hammaslääkäri. Perhe asuu virallisesti Pescarassa, mutta Lorenzan mukaan kesä ja viikko meikäläisen kanssa vierähtänee heidän kesätalossaan Vastossa (jossa muuten btw on vesipuisto!) Lorenza on tosi tosi mukava tai no näin ainakin mitä ollaan vähän sähköposteja lähetelty ja näines. Lorenza on kilpatanssija ja ainut heidän perheestä joka puhu englantia. Siksipä olenkin kovaa kyytiä koittanut opetella italiaa ja olen päässyt siihen pisteeseen, että osaan sanoa: Il mio nome é Tiia, esso et molto piacevole da venirli a contatto! Joka suomeksi siis tarkoittaa Minun nimeni on Tiia, on erittäin mukava tavata teidät.

Kuitenkin perheeseen menen vasta 19.7 eli suoraan Suomesta mennään itse leirille. Tämä on ylipäänsä ensimmäinen ulkomaanmatkani ja pääsen heti lentokentälle missä päivittäin on suunnilleen 60 000 ihmistä ja joudun odottamaan siellä yksinäni tunnin tai kaksi. Luulen että tunti tai kaksi riittää hyvin tavaroiden ja passien hukkaamiseen...No leiriltä Massimiliano tulee noutamaan minut ja 7 muuta leiriläistä Rooman kahdelta lentokentältä josta sitten suunnataan kohti Pescaraa ja sen tippukivi luolia ja Giulianovan vaaleita hiekkarantoja!

Ei siinä mitään. Varmaan elämäni paras kesä tulossa ja todennäkösesti lämpiminkin kesä!